Residenssissä
Aamupalaa nautimme Flora Parcin perinteisessä pikkukahvilassa, ajeltiin lopultakin kirkkaassa auringonpaisteessa motaria Barcelonan läpi suoraan Arenysiin, Interparking Xifren puutarhoiden kupeeseen. Residenssin avain löytyi sovitusta paikasta ja asunto seinästä pullistavan, ison jäätelötötterömainoksen alta. Oma lukunsa oli sitten huoneiston löytäminen, kun missään ei lukenut mitään. Päätimmekin ajaa hissillä ylimpään kerrokseen ja sovittelimme avaimia kaikkiin oviin. Lopulta kolmannen kerroksen ovi aukesi ja kuukauden valoterapia saattoi alkaa!
Taiteilijaresidenssissä on neljä makuuhuonetta, iso olohuone, keittiö, pari kylpyhuonetta ja parveketta. Majoittumisen ja möbleerauksen jälkeen lähdimme kauppaan ja lähiympäristöä tutkimaan. Otto tietysti nenällään löysi ihan asuntoa vastapäätä olen viinibaarin, Copa Negran, jossa tietysti kokki jo siivutti käsin iberian kinkkua asiakkaille. Tästä oli tuleva toinen kotimme eli se siitä kasvispainotteisesta ruokavaliosta?
Residenssi sijaitsee ihan meren tuntumassa, Arenys de Marin pääkadulla. Vastapäätä asuntoa on joka ikinen päivä klo 6, aamun pimeydessä aukeava leipäkauppa, jonne Otto suuntaa myös joka ikinen päivä ennen aamupalaa. Sadan metrin säteellä molemmin puolin pääkatua on hyvin varusteltuja pikkumarketeja: Spar, Caprabo, Ametellier ja Bonarea. Tämän lisäksi ikkunastamme näkyy hedelmä- ja vihanneskauppa, lihaa ja kalaa myyvä kauppahalli ja useita baareja. Jos tulisi silmälaseille, asunnolle, keittiötarvikkeille, pesukoneille tai jäätelölle tarvetta, ei tarvitsisi kuin laskeutua hissillä alas ja ruveta ostelemaan! Kaiken tämän luettelemattakin jääneen runsauden kruunuksi muutaman askeleen kauempana oli vielä lanka- ja käsityökauppa, jonka ohi olen toistaiseksi kävellyt tarmokkain askelin, kädellä silmät peittäen!
Minun vuoroni oli sitten löytää iltapalaa, joksi valitsin El Turó-ravintolan sivukadulla. Eilisen kokin suositteleman erikoisherkkukokoelman innoittamana Otto tilasi meille taas yhteisen annoksen, suositellun erikoisruokaselectionin (katalaania emme vielä osaa), joka oli viittä erilaista vuohen ja lampaan juustoa. Luulimme ensin, että jotain tulee vielä, mutta ei: kyllä mulla oli naurussa pitelemistä, kun lampaan tai vuohenmaito ei nyt ole ollut koskaan erikoisherkkuani. Mukavaa kuitenkin oli, jälkkärit maistuivat ja lopuksi ravintolan henkilökunta toi pyytämättä Oton hiukan näykkimät juustot rasiassa mukaamme.
Kuvagalleria alla
