Maastossa ja kaupungilla
Sunnuntaina muistimme taas, että meillä on auto Xifren puutarhan parkkihallissa. Niinpä katsoimme Googlemapista kiharaisen tien ja oudon kohteen ja päätimme lähteä vuorten yli Manlleun kylään. Maisemat olivat komeita, aurinko paistoi ja liikenne sujui. Manlleun kylä oli taas niitä kuuluisia "ydinpommin jäljiltä paikkoja", jossa oli yksi kauppa auki, jonka lisäksi näimme kaksi vanhusta ja yhden kissan. Sunnuntai-iltapäivä ei ole täällä niitä vilkkaimpia, koska arvatenkin perheet viettävät sen ajan yhdessä ruokaillen.
Täällä vilkun laittaminen päälle tarkoittaa sitä, että takana tuleva väistää. Toimii aina – jollet sitten itse aja liikennesääntöjen vastaisesti. Näin pääsi käymään, kun pistäydyimme Santa Susannan Carrefourissa, jossa oli meneillään markkinapäivän ruuhka. Autoja tuli sieltä ja täältä tien täydeltä. Reissun ensimmäinen tööttäysserendi alkoi, kun yritin siirtyä viereiselle kaistalle kaksoisviivan yli. Itsepäistä kansaa ovat, sillä kukaan ei antanut tietä, kun kerran olivat oikeassa! Carrefourista ostimme uuden matkalaukun, sillä perunathan täällä ovat niin hyviä, että kenties uudistan nuoruuden haaveen ja tuomme niitä tuliaisiksi Suomeen? No ei 😊
Mutta nyt voi ostaa jotain MUITA tuliaisia, kun tilaa on. Ximenesin sherryä ei kyllä löydy pirunkaan konstilla, mutta kenties ensi viikon Ranskan / Andorran reissu auttaa asiaa? Illaksi saavuimme takaisin parahiksi presidentinvaalin tulosiltaan, söimme pastabolognesea ja skoolasimme Alexanderille.
Heti aamusta lähdimme herra Wessmanin suosittelemaan Condis-elintarvikeliikkeeseen noin kilometrin päähän kävellen - tähtäimessämme tuore bacalao eli turska. Sitä emme sieltä kuitenkaan ostaneet monesta syystä, vaan päätimme tehdä kaupat lähellä meren rantaa olevassa kalakaupassa. Se oli tietysti kiinni, joten koetimme onneamme kaikissa muissa pikkukaupoissa lähellä kotiamme. Yhtäkkiä muistin, että kauppahallissa oli kalatiski, joten kipaisimme takasin ylämäkeen - todetaksemme, että sekin oli kiinni. Viimeinen pikkukauppa tuotti tuloksen. Muutama tuore turska löytyi fish and chips-illallisemme aineksiksi. Kalajahdissa näköjään kunto kasvaa, mutta muuttuu hajamieliseksi: kotona huomasin, että en ostanut mitään muita illallistarpeita: ei ollut munia, eikä perunoita… Friteerattujen turskapalojen kylkeen valmistin polttavaa valkosipulimajoneesia ja sitruunalohkoja.
Iltadrinkin toivossa testasimme mainostetun El Celler del Rial'in. Olipa sellainen baari, joka jäi mieleen: rähjäinen ja epäsiisti kuppila (muka viinibaari), jonka ovelle kiiruhdimme huumorintajuisesti ilmoitetun aukioloajan ensimmäisillä minuuteilla, klo 19.07. Punaviini oli ihan kohtuullista, paikallista, mutta baarin pimeä tunnelma ja kauhea haju saivat meidät päättämään, että tästä nyt ei taida tulla meille kantapaikkaa. Astmakohtauksen uhatessa kulautimme viinit sameista laseista pikimmiten ja jätimme isännän jatkamaan puuhastelujaan itsekseen.
Tiistaipäivän pyhitimme levolle ja työlle -tässä järjestyksessä. Lotan asuntokaupat pitivät mielen virkeänä ja lopulta minäkin löysin itseni koneen äärestä. Vasta illan suussa lähdimme liikkeelle Blau Marinaan, jossa patatas bravas-annos oli aivan huikea. Otto kokousti SAOV:n kanssa Suomeen ja minä sain Ritsin sukat teritettyä. Illaksi katettiin tapaspöytä: kaloja ja paloja sekä keitettiin pastaa. Otto huijasi Johannaa korttitempuilla illan päätteeksi.
