Lomailua
Matkaväsymys ja edellisen illan juhlatunnelma pitivät meidät turvallisesti sisätiloissa. Minä kävin hakemassa aamupalatarpeet ja onnistuimme kaikesta huolimatta tuulettamaan, imuroimaan, moppaamaan ja pesemään pyykit. Kotileikkien jälkeen Otto tilasi netistä kameran ja minä kudoin kuunnellen Satu Rämöä.
Olimme varanneet jo edellisellä viikolla Blau de Mar-ravintolasta illallispöydän. Liukasliikkeinen tarjoilija puhui sujuvaa englantia ja koska paikalliset saapuvat syömään turisteja huomattavasti myöhemmin, oli ruoka katettu, tarjoiltu, syöty ja siivottu alle tunnissa. Paikalla piti olla taustamusiikkia soittava pianisti, joka ei tullutkaan. Korvaukseksi herra camarero soitti meille ämyreistä Benny Anderssonia. Nämä ihmiset ihailevat Suomea ja suomalaisia sekä esittävät hytistelevänsä kylmässä aina, kun alkuperämaamme selviää heille.
Valokuvataiteilija Niko oli residenssissä viimeistä iltaa, joten laitoin koko porukalle pasta puttanescaa, joka maistui koko päivän kuvausmatkalla olleelle Nikolle ja maratoonia harjoittelevalle säveltäjälle, Timolle. Jälkkäriksi hain alakerran Orxateriasta / Turroneriasta (jäätelökauppa) kaikille jätskiannokset. Kaupan omistaja ymmärsi, mistä olin tullut ja ohjasi minut jäätelötarjottimineni suoraan takaovesta hissiin. Palvelua! Ilta oli mukava ja paikallisista aineksista kasattu ruoka maistui kaikille.
Paikallinen jätteenkäsittely herättää alituista ihmetystä. Kuten jo aiemmin kerroin, kadut ovat viimeisen päälle puhtaita, eikä roskia näy missään. Paitsi iltaisin, kun asukkaat vievät illalla 20 jälkeen eri pusseihin lajitellut jätteet. Kaikki herkullisen hajuiset pussukat on aseteltu kauniisti vierekkäin plataanipuiden istutuslaatikoihin puiden juurelle, josta ne sitten yön aikana häviävät jok’ikinen. Milloinkaan emme ole nähneet, että pusseja olisi auottu tai roskia levitelty. Kuvitellaanpa, että olisimme Suomessa: alle kymmenen minuutin varikset, harakat, lokit, rotat, kissat ja huligaanit olisivat repineet pussit pirin pärin pitkin tannerta. Meillähän pitää roskikset eristää, sulkea, lukita, aidata ja vartioida, että näin ei pääsisi käymään. Ei tulisi mieleenkään jättää biojätepussia portaille Suomessa!
Lauantain markkinapäivä valkeni hieman harmaana ja heräsimme tuttuun katostukien kilinään. Taas nämä ihmiset jaksoivat nostella autoista kymmenittäin henkareita, ruokalaatikoita, korulajitelmia, juustoja ja vihanneksia. Ihmiset tungeksivat jalkakäytävillä ja kaikki näyttivät tuntevan toisensa. Nuoret lykkivät pyörätuoleissa pikkumummuja ja kaikilla näytti olevan ihan valtavasti asiaa toisilleen.
Suoritimme päiväkävelyn kadun päästä päähän ja päädyimme Vermutastin terassille, kun aurinko oli taas tullut ihanasti meitä parantamaan pimeydestä. Iltapäivällä yritin jälleen saada materiaalia sivustoille Oton avulla ja selvittää Tyssyn steekkauskudinta Ellan avulla. Ilta päättyi rakkaisiin jäähyväisiin Arnaun kanssa Copa Negrassa ja tätitarjoilija antoi Otolle kunnon poskipusun! Tulemme takuulla takaisin.
Sateen jälkeen oli viileää ja harmaata. Kaupungin vilinä jatkui parvekkeen alla. Ylihuomisen lähtö alkaa jo olla mielessä ja kotimaan velvoitteet askarruttavat. Aamupäivän käytän matkaraportointiin ja Otto pääsykoehaastatteluihin valmistautumiseen. Iltapäiväksi oli vielä suunnitteilla uusintaottelu Casa del Marissa, jossa Otolta jäi kokematta kokonaisena grillattu mustekala. Reipasotteiset tarjoilijat toteuttivat kaikki toiveemme ja hyvillä mielin saatoimme todeta, että huomenna pakataan ja ylihuomenna lähdetään takaisin Suomen liukkaille kaduille.