Girona
Jälleen valkeni eräs säätiedotuksen ennustamista kylmistä pilvipäivistä. Mutta eipä mitään, aurinko helotti jo kymmenen aikaan lähes pilvettömältä taivaalta. Aamiaisen aikoihin tutustuimme uusiin kämppiksiimme Nikoon ja Timoon, ja mietittiin junareissua Gironaan.
Arenysin asema on meren rannassa, lähellä pääkatua. Lippujen oston luulisi olevan yksinkertainenkin prosessi, mutta koska tarvitsimme apua suoraan Gironaan menevän junan valintaan, asioimme virkailijan kanssa. Kysyin, olisiko hänellä antaa meille paperista aikataulua. No tottahan toki oli: reipas lippukassa kipaisi luukustaan asemahallin puolelle, avasi ison vitriinin, irrotti paperisen aikataulujulisteen seinästä ja näytti sormellaan liu’uttamalla kellonajat kautta listan Arenysistä Gironaan. Valokuvaa paperista hän ei antanut ottaa, vaan lukitsi sen nopeasti pikku teipinpaloin takaisin paikoilleen lasikaappiin.
Junamatka Gironaan kulkee aivan vedenrajaa hipoen. Ja sitä platjaa eli hiekkarantaa piisasi aivan loputtomiin! Ihailimme tyrskyjä ja pohdimme, pitääkö junaa vaihtaa ennen Gironaa. Macanetissa juna pysähtyi pidemmäksi aikaa, jolloin kysyimme junassa matkustaneelta nuorukaiselta, miten toimitaan. ”Come with me” hän vinkkasi meidät mukaansa asemalaiturille, jolla joku täti huusi kurkku suorana jotain, mistä emme ymmärtäneet mitään. Kohtelias matkakumppanimme komensi meidät sitten takaisin junaan ja pian olimmekin jo Gironassa.
Kaupunki näytti alkuun aika rähjäiseltä, mutta kun osasimme suunnistaa Historical centeriin, näimme matkaoppaista tutun jokinäkymän avautuvan vanhaan kaupunkiin. Katalonian kuuluisa vesipula näkyi joen uomassa, joka aikaisemmin näkemiini kuviin verrattuna oli enää todella kapea puro.
Koska tapamme mukaan tutustuminen uuteen paikkaan vie meiltä maksimissaan kymmenen minuuttia, kahden tunnin kävelyn aikana kerkesimme ottaa haltuun paitsi koko kaupungin, myös kaikki kuivattua possua ja punaviiniä myyvät ravintolat ja kaupat.
El Tall Porcus tarjoili lounaaksi herkullisia bellotakinkkuleipiä ja laadukasta punaviiniä. Tarjoilijoilla oli sikaravintolalle sopivat kärsälogoilla varustetut t-paidat ja vitriini täynnä hassuja possupatsaita. Käväisimme vielä ostamassa viereisestä kinkkukaupasta mukaan aimo annoksen vakumoitua bellotaa.